Verkkokalvon muutokset voivat uhata näkökykyä huomaamatta. Argon-laserhoito on tarkka ja yleisesti käytetty menetelmä, jonka avulla voidaan estää vakavampien vaurioiden syntyminen. Tässä artikkelissa kerromme, mihin sairauksiin hoito tehoaa, miten toimenpide etenee ja mitä potilaan on hyvä tietää ennen ja jälkeen hoidon.
Argon-laserhoito on tehokas ja yleisesti käytetty menetelmä verkkokalvon sairauksien hoidossa. Hoito perustuu intensiivisen valonsäteen kohdistamiseen silmänpohjaan, ja sen tavoitteena on vakauttaa verkkokalvon tilanne tai estää näön menetyksen eteneminen. Argon-laserhoitoa käytetään erityisesti seuraavien sairauksien hoitoon:
Diabeettinen verkkokalvosairaus: Hoidolla pyritään pienentämään vuotavien verisuonten aiheuttamaa turvotusta ja estämään verkkokalvon vaurioitumista.
Verkkokalvon reiät ja repeämät: Laserilla luodaan ”tiivistysrengas” repeämän ympärille, mikä estää verkkokalvon irtauman kehittymisen.
Verkkokalvon verisuonitukokset: Hoidon avulla voidaan vähentää turvotusta ja ehkäistä näön menetystä.
Hoidon kulku
Argon-laserhoito suoritetaan yleensä polikliinisesti, eikä se vaadi pitkää toipumisaikaa. Toimenpiteen vaiheet ovat seuraavat:
1. Valmistelu
Silmään laitetaan mustuaista laajentavia tippoja, joiden vaikutus alkaa noin 30 minuutissa. Puuduttavat tipat levitetään silmään ennen hoitoa.
2. Toimenpide:
– Silmään asetetaan pieni linssi, jonka avulla laser kohdistetaan tarkasti halutulle alueelle.
– Potilaan tulee pitää katse vakaana koko toimenpiteen ajan.
– Hoidon aikana voi esiintyä välähdyksiä ja lievää epämukavuutta tai kipua.
3. Kesto:
Toimenpide kestää yleensä 5–45 minuuttia riippuen hoidettavan alueen laajuudesta.
4. Jälkihoito:
– Hoidon jälkeen ei yleensä tarvita erityistä jälkihoitoa, mutta silmä voi tuntua ärtyneeltä saman päivän ajan.
– Näkö voi olla hetkellisesti sumea, eikä autolla ajoa suositella heti hoidon jälkeen.
Hyödyt ja riskit
Argon-laserhoidon merkittävä hyöty on sen kyky estää näön menetystä ja vakauttaa verkkokalvon tilanne. Vaikka hoito ei yleensä paranna näöntarkkuutta, se voi joissain tapauksissa auttaa säilyttämään nykyisen näkökyvyn pitkällä aikavälillä. Hoidon aikana voidaan kuitenkin kohdata joitakin riskejä. Näihin kuuluvat väliaikainen värinäön tai hämäränäön heikkeneminen sekä näkökentän kaventuminen tai sokeiden pisteiden muodostuminen. Harvoin esiintyy silmän punoitusta tai kipua, mutta nämä oireet ovat yleensä ohimeneviä. Vaikka riskit ovat suhteellisen harvinaisia, ne on hyvä tiedostaa ennen hoitoa.
